Hei eläinten ystävät!
Olen vantaalainen eläkkeellä oleva kirjastotäti, joka kirjoittaa lajisortoaiheisia runoja.Tykkään yhdistää runoa ja kuvaa. Valokuvista vain harvat ovat omiani, loppujen tekijänoikeudet on sovittu.
Tämän blogin runoja ja kuvia ei saa käyttää spesistisiin (lajisortoa edistäviin) tarkoituksiin tai eläintuotteiden markkinointiin. Muuten ne ovat vapaasti käytettävissä.
Tämän blogin toisena osana on eläinoikeusantologia, johon kerään toisten runoja ja runollisia proosanpaloja.
Toiseuden ymmärtämistä avartavia lukuhetkiä!, Annika Lemola
oma edesmennyt kissa sylissä
PUPUJUSSINA
Pupujussina petojen keskellä,
siltä se tuntuu,
olla vegaani hyvinvointivaltiossa.
Köyhien keskellä toki erilaista, akuuttien ongelmien äärellä.
Miten ihmiset osaavatkin olla niin lämminsydämisiä, herttaisia.
Mutta vain omilleen he ovat, eivät piittaa toisista lajeista,
osa ei erilaisuudesta muutenkaan.
Luotetaan vain viranomaisiin,
että ei olisi kärsimystä ja tuhoa,
mutta eläinten kannalta ei ajatella kun äänestetään.
Onneksi on aktivisteja, jotka tuntevat luonnon ja eläinten tuskan,
ja jaksavat taistella, ilman väkivaltaa, joskus itsensä uhraten.
Ja suurenevassa määrin aktivistien ja riistäjien välimuotoja
kaikissa muuttumisen asteissaan.
Jotka jalostavat tätä maailmaa, hitunen kerrallaan,
kukin omalla tavallaan, ehkä vain lastensa tähden.
Ja tätä tehdessään eivät edes huomaa,
miten moni yksilö kaikista elonkirjon lajeista,
saa jatkaa rauhaansa jonkin aikaa vielä.
Enempää ei tohdi toivoa, tämäkin on valtavaa
kokijansa tunteena, ruohonkorren kasvuna.
Eikä voi tietää perhosvaikutuksen merkitystä
pienen eliön elämässä.
kuva: pexels
KASVIT
Kasveista on kysymys
elämän antajista.
Ei niitä saa tuhota
kesyttää ja myrkyttää
geenitekniikalla nitistää.
Eivät ne ole vain meille ja meidän eläimillemme.
Ne ovat itseisarvo, aarreaitta,
ainoa hapen lähde.
Ei ulotu ihmisen ymmärrys
merille ja autiomaihin
soille ja jäätiköille
laskeumien ja virtausten äärirajoille.
Kohtuus meidät pelastaisi
ja yksilöiden kunnioitus,
ihmisten, eläinten ja kasvien.
Ei tarvitsisi riistää ja kuluttaa
kun huomaisi mitä meillä jo on.
Tulisi suojella ja vaalia,
etsiä kauneutta ja hiljaisuutta
alkaen omasta sydämestä.
kuva: Bob Richards Nature CC0
KOIRAT
Mäyräkoiria kaupungin kaduilla,
lähetetäänkö ne käytäviin petoja kohtaamaan
ahtaudessa haavoittumaan?
Karkeakarvaiset, pitkäkarvaiset, sileäkarvaiset, perheen lemmikit.
Ajokoirat tutka pannassa susiliivit päällä,
heikoille jäille, liikenteen uhreiksi.
Hirvikoirat, karhukoirat onneaan koittamassa,
ettei osuisi luoti, sorkka tai kynsi.
Seurakoirat pissaa pidättämässä, toivottavasti terveinä,
trimmaus sattuu ja helteillä paksu turkki ahdistaa,
kun ei voi kauneuden takia leikata.
Ja se schäferi, joka on joko vanha ja sairas,
niin varoen se kulkee silmät sammuneina.
Tai sitten se on hakattu, ehkä sähköllä koulutettu.
Kierrän kaukaa ettei ahdistus purkaudu.
kuva: Pizabay
BOA
Pitopaikan tulee olla
pituus kertaa yksi.
Leveydeksi riittää
puolet,
korkeutta ei vaadita
kahta metriä enempää.
Silläkin on silmät,
kauniit ja ruskeat,
joilla se voi sinua
katsoa,
jos vain otat
kontaktin.
Se on eläin,
voi olla viisaskin,
mutta varmasti osaa
kärsiä.
Mahtaako sen selkään
sattua,
kun ei voi kiemurtaa,
eikä kiipeillä,
eikä yhtään mitään.
Ainakin sen sielua
särkee,
mutta kuka välittäisi
käärmeestä.
Kuka haluaisi nähdä
sen kauneuden,
kun se liikkuisi niin
upeasti kuin käärme vain voi.
Ja kietoutuisi
onnellisena kumppaniinsa.
Toivottavasti yhä suurempi
joukko,
jotta se saisi
eläinarvoa,
siinä missä
nisäkkäätkin,
pikkuhiljaa omana
itsenään
irrallaan ihmisten
vallasta.
sars, zika, aids,
lintuflunssa ja hullun lehmän tauti.
ei niitä olisi ollut,
jos olisimme kohdelleet
eläimiä kunnioittavasti.
ennen kuin korona iski.
Eikä villieläinten syöntiä kielletty
kuin epidemian ajaksi.
jos vain voi.
ASENTOJA
Kissojen viehätys
eikös se perustu asentoihin ja eleisiin
niihin kymmeniintuhansiin viehkeisiin.
Miten voi olla niin paljon erilaisuutta,
siinä miten nukkuu, rentoutuu, leikkii,
on.
Jos ne olisivat vangittuja
ties minkä tarkoituksen tähden
mitä jäisi jäljelle.
Sellaisiako vain mitkä pyytäisivät hellyyttä
sellaisiako vain mitkä osoittaisivat pelkoa
sellaisiako vain mitkä näyttäisivät tylsistymisen.
Rakkaus niitä synnyttää, välinpitämättömyys tappaa.
Eleitä, asentoja.
SUPIKOIRAMME
KETTU
Mulla on tilaa kaksi kertaa kaksi metriä.
Ne sanoo että se on liikaa.
Mutta mä tahdon kirmaista kaksi kilometriä aamuisin ja takaisin
ja löytää kumppanin kahden peninkulman päästä.
Ja jossain vaiheessa elämää
mä tahdon vaeltaa
kaksisataatuhatta miljoonaa askelta
ja katsoa mitä perillä on.
Mutta mä odotan kuolemaa
tässä verkkopohjan päällä
ja näen metsän laidassa ketun,
joka pyytää mua mukaan.
ELÄINTEN OIKEUDET
Hiljainen itku pyrkii pintaan
minun ja niiden joita ajattelen.
Mitä tässä voi
kun toiset eivät halua edes ajatella asiaa
tunnustaa kärsimyksen todellisuutta.
Täytyy vain luottaa
yhdessä samanlaisten kanssa,
että jonain aikana
joku viaton saa paremman huomisen,
ja vähitellen se joukko suurenee
ja pääsee esille tiedon valoon
melkein kaikkien mieliin,
tavallisten ihmisten
niiden jotka katuvat orjuutta, sotia, luonnon tuhoa
ja lopuksi hyväksikäyttöä: lasten, naisten, eri rotuisten,
eri lajisten.
(kuvauspaikka: Eläinsuojelukeskus Tuulispää)
ILMASTONMUUTOS
avaruutta unohtamatta.
jotka eivät ole itsetuhoisuuteen vaipuneet,
sankareita tai ei, mutta loppuun asti yrittävät.
viimeisillä korisevilla hetkillään
(kuva: Pixabay)
PORSAS
Olen pieni ja vaaleanpunainen
monet sanovat että söpö ja fiksu.
Mutta vaikea ymmärtää
miksi äitini ei pääse liikkumaan,
Vaikea ymmärtää
miksi olemme aina sisällä
miksi monia meistä satutetaan
miksi ruoka on aina samaa
miksi olemme ahtaasti ja hajussa loputtomassa tylsyydessä.
Aavistan pahaa, kauhua ja kuolemaa,
kunpa se tapahtuisi ilman pelkoa, ilman fyysistä tuskaa.
Mutta ei, ei se taida,
sellainen on vain harhaa, turhaa toivetta,
sellaisten kuvittelua ja omantunnon turrutusta, jotka tahtovat syödä meidät,
eivät tiedä paremmasta tavasta olla ja elää.
(kuva: Pixabay)
KATKARAPU
Moniko pitää sinua edes eläimenä?
Olet vain ruokaa arjessa ja juhlassa.
Moniko tietää millainen olet vapaana, omana itsenäsi,
kotonasi?
Moniko ajattelee että ruokana olet aina
kuoliaaksi keitetty?
Moniko miettii että tunnet silloin kipua?
Harva tietää, aniharva välittää.
Ehkä vain he,
jotka muutenkin paljon piittaavat,
kärsimyksen määrästä planeetallamme.
(kuva: Pixabay)
TARHAMINKKI
Näen unta suuresta vedestä,
mitä se oikein on.
Ehkä jotain mikä poistaisi pelon,
jotain jossa voisin liikkua
ilman että tassuihini sattuu.
Jotain jossa voisin hoitaa
pentuni niin kuin pitää.
Joskus taivaalta tulee lunta
ja se sulaa häkkiini.
Sanotaan että se on vettä,
aavistus paratiisista.
Mutta pian se jo jäätyy
kuten vesikuppinikin.
Ja oloni on niin kurja,
etten jaksa uneksia.
KANA JA SIKA
Kana, sika, koira, hevonen,
niin se vain menee älykkyysjärjestys, ihmisen mittaamana.
Miten menee eläinten kohtelu? Ei tässä järjestyksessä,
ainakaan meidän kulttuurissamme.
Ei tätä edes uskota, ei haluta myöntää,
että broilerikin on kana,
tai että virike ei ole virike
vaan sen irvikuva eläinten häkeissä.
Siat alennetaan saastaisiksi, jonnekin pois ihmisten luota,
jonnekin minne ei ole pääsyä kuin sakkojen uhalla.
Ei niille anneta edes aurinkoa, kanoille ja sioille.
Ei anneta rauhaa, ei anneta yksilöllisyyttä,
ei anneta armoa, ei hitustakaan rakkautta,
ajoittaista pelkoa vain ja luonnottomuutta.
Ruokaa ne vain ovat,
ja sitä pitää saada halvalla.
(kuva:Pixabay)
LAPSI
Kirkassilmäinen lapsi masentuu,
kun hän ensi kerran,
tajuaa syövänsä eläimiä.
Syö pois, juo maitosi,
eivät ne kärsi, niin muutkin tekevät.
Et kai halua olla erilainen,
sua voidaan kiusata.
Et pärjää ilman, sairastut vielä.
Ei me jakseta,
muunlaista ruokaa tehdä.
Hän suree, vanhemmista ei ole tukea.
Siitä alkaa turtuminen, muuhunkin elämän pahuuteen.
Vaikeampi sitten vanhempana
on enää myöntää itselleen,
että toisenlaisuus on mahdollista,
toivon, toiminnan ja rakkauden kasvu.
(kuva: Pixabay)
IHMINEN PELASTAA ELÄIMEN
UUSI PONI
(kuva: Pixabay CC0 Public Domain)
SONNI
SUURIN OSA